Lapsen ravinto ja ruokatottumukset
Terveellinen, säännöllinen ja tarpeeksi monipuolinen ruokavalio on tärkeää kasvavalle lapselle ja nuorelle. Ravitsemustottumukset opitaan jo varhaislapsuudessa.
Lapselle voi antaa lisäruokaa maisteluannoksina 4 kuukauden ikäisestä alkaen. Lisäksi vauva tarvitsee D-vitamiinilisää. Aina imetys ei onnistu tai se ei ole mahdollista tai imetyksen ohella tarvitaan lisämaitoa. Tällöin alle 1-vuotias saa äidinmaidonkorviketta.
Lisäruoat aloitetaan aikaisintaan 4 kuukauden ja viimeistään 6 kuukauden iässä, lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan. Ensin lapsi maistelee yhden teelusikallisen kokoisia makuannoksia, esim. äidinmaidolla löystettyä perunasosetta. Aluksi lusikka ja kiinteä ruoka voivat tuntua oudoilta. Lapset ovat yksilöitä siinä, kuinka nopeasti he tottuvat lusikkaruokailuun ja soseaterioihin.
Ensimmäisiä ruokia ovat peruna, muut kasvikset (esim. porkkana, maissi, kesäkurpitsa, bataatti, maa-artisokka, parsakaali), marjat ja hedelmät. Tämän jälkeen, yli 5 kk:n iässä, maistellaan lihaa ja viljatuotteita. Koska marja- ja hedelmäsoseet ovat makeampia kuin kasvissoseet, on useimmiten hyvä totutella ensin kasviksiin; ne eivät välttämättä maistu, kun on tottunut ensin makeampiin herkkuihin.
Tarjoile uusia ruokia yksitellen. Lapsi tottuu paremmin uuteen makuun. Tarjoile vain paria uutta ruoka-ainetta viikossa.Vauvaikäinenkin haluaa osallistua ruokailutilanteisiin, kosketella ruokaa ja tutustua siihen.
Vähitellen ruokaa karkeutetaan, kun lapselle tulee hampaita, ja lapsi harjoittelee omatoimista syömistä. Lapsi haluaa usein n. 7-kuisesta harjoitella syömään itse, esim. testailla lusikkaa, napsia sormin suuhunsa ruokapaloja ja harjoitella mukista juomista. Kun vauva osaa istua, hän pääsee syöttötuolissa pöydän ääreen ja siinä on mukava harjoitella omatoimista syömistä.
Kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia, totutellaan vähitellen säännölliseen ateriarytmiin, 5(–6) ateriaan päivässä. Päivän soseateriamääriä lisätään pikku hiljaa lapsen tarpeiden ja tottumisen mukaan.
Noin 1 vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, yhdessä saman pöydän ääressä. Lapsen ruoan voi ruoanvalmistusvaiheessa erottaa muun perheen ruoasta ennen kuin muiden ruoka suolataan ja maustetaan voimakkaasti.
Rasvainen ja paistettu ruoka sulaa huonosti eikä siksi sovi pienelle lapselle. Tärkeää on säännöllisyys, monipuolisuus, vähäsuolaisuus, myönteinen ilmapiiri, kiireettömyys, mahdollisuus omatoimisuuteen ja opetteluun.
Lähellä vuoden ikää siirrytään vähitellen tavallisiin maitotuotteisiin. Harjoittelu aloitetaan hapanmaitotuotteista.
Tutkimuksissa on voitu havaita, että jo äidin raskauden aikaisella ruokavaliolla on vaikutusta siihen, minkälaisia makuja lapsi hyväksyy helpoimmin. Lapsiveteen siirtyneistä makuaineista lapsi saa kokemuksia äitinsä kulttuurissa hyväksytyistä mauista ja ne tuntuvat tutuilta.
Lapselle on tyypillistä vierastaa uusia makuja. Kaikkein epäilevimmin uuteen ruokaan suhtautuvat 2–3-vuotiaat.
Imeväiässä vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan rintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Pieni vauva syö 2-3 tunnin välein. Rintaruokittaessa äidin syömis- ja elämäntavoilla on suuri merkitys.
Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 rintamaitoateriaa päivän aikana. Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä. Kolmen kuukauden iässä lapsi on valmis maistamaan kiinteätä revintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta. Noin neljän kuukauden iässä aloitetaan kiinteän ruoan antaminen. Kiinteän ruoan antamisen aloittamisen jälkeen yösyöminen jää vähitellen tavallisesti pois. Imetystä suositellaan kuitenkin jatkettavaksi 6-12 kuukauden ikään.
Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen yhden vuoden ikää.
Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tuettuna. Häntä voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai babysitterissä, mutta häntä voi totuttaa myös omaan syöttötuoliin. Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.
Noin 9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pinsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa. Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista. Noin puolentoista vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos hän on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.
Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3 vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa. Kolmen vuoden iästä lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille.
Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista.
Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien. Kodeissa ja hoidossa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys niin, että jokaisella on ruokarauha.
Päivähoidossa lasten vanhemmat ovat kaikkien tyytyväisimpiä ruokailuun. Tieto ruoasta välittyy heille helposti esimerkiksi ilmoitustaulujen kautta. Maassamme päivähoidossa ruoka on monipuolista ja ruokahuolto suunnitelmallista.
Suomalaislapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat. Väärät tottumukset voivat aiheuttaa myös lihavuutta.
Lähteet: Lapsen aika s. 219-223 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapsenruokailu/
Lapselle voi antaa lisäruokaa maisteluannoksina 4 kuukauden ikäisestä alkaen. Lisäksi vauva tarvitsee D-vitamiinilisää. Aina imetys ei onnistu tai se ei ole mahdollista tai imetyksen ohella tarvitaan lisämaitoa. Tällöin alle 1-vuotias saa äidinmaidonkorviketta.
Lisäruoat aloitetaan aikaisintaan 4 kuukauden ja viimeistään 6 kuukauden iässä, lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan. Ensin lapsi maistelee yhden teelusikallisen kokoisia makuannoksia, esim. äidinmaidolla löystettyä perunasosetta. Aluksi lusikka ja kiinteä ruoka voivat tuntua oudoilta. Lapset ovat yksilöitä siinä, kuinka nopeasti he tottuvat lusikkaruokailuun ja soseaterioihin.
Ensimmäisiä ruokia ovat peruna, muut kasvikset (esim. porkkana, maissi, kesäkurpitsa, bataatti, maa-artisokka, parsakaali), marjat ja hedelmät. Tämän jälkeen, yli 5 kk:n iässä, maistellaan lihaa ja viljatuotteita. Koska marja- ja hedelmäsoseet ovat makeampia kuin kasvissoseet, on useimmiten hyvä totutella ensin kasviksiin; ne eivät välttämättä maistu, kun on tottunut ensin makeampiin herkkuihin.
Tarjoile uusia ruokia yksitellen. Lapsi tottuu paremmin uuteen makuun. Tarjoile vain paria uutta ruoka-ainetta viikossa.Vauvaikäinenkin haluaa osallistua ruokailutilanteisiin, kosketella ruokaa ja tutustua siihen.
Vähitellen ruokaa karkeutetaan, kun lapselle tulee hampaita, ja lapsi harjoittelee omatoimista syömistä. Lapsi haluaa usein n. 7-kuisesta harjoitella syömään itse, esim. testailla lusikkaa, napsia sormin suuhunsa ruokapaloja ja harjoitella mukista juomista. Kun vauva osaa istua, hän pääsee syöttötuolissa pöydän ääreen ja siinä on mukava harjoitella omatoimista syömistä.
Kun lapsi alkaa syödä kiinteitä ruokia, totutellaan vähitellen säännölliseen ateriarytmiin, 5(–6) ateriaan päivässä. Päivän soseateriamääriä lisätään pikku hiljaa lapsen tarpeiden ja tottumisen mukaan.
Noin 1 vuoden iässä lapsi alkaa syödä samaa ruokaa muun perheen kanssa, yhdessä saman pöydän ääressä. Lapsen ruoan voi ruoanvalmistusvaiheessa erottaa muun perheen ruoasta ennen kuin muiden ruoka suolataan ja maustetaan voimakkaasti.
Rasvainen ja paistettu ruoka sulaa huonosti eikä siksi sovi pienelle lapselle. Tärkeää on säännöllisyys, monipuolisuus, vähäsuolaisuus, myönteinen ilmapiiri, kiireettömyys, mahdollisuus omatoimisuuteen ja opetteluun.
Lähellä vuoden ikää siirrytään vähitellen tavallisiin maitotuotteisiin. Harjoittelu aloitetaan hapanmaitotuotteista.
Tutkimuksissa on voitu havaita, että jo äidin raskauden aikaisella ruokavaliolla on vaikutusta siihen, minkälaisia makuja lapsi hyväksyy helpoimmin. Lapsiveteen siirtyneistä makuaineista lapsi saa kokemuksia äitinsä kulttuurissa hyväksytyistä mauista ja ne tuntuvat tutuilta.
Lapselle on tyypillistä vierastaa uusia makuja. Kaikkein epäilevimmin uuteen ruokaan suhtautuvat 2–3-vuotiaat.
Imeväiässä vauva saa ravintonsa lähinnä äidinmaidosta. Lasta ruokitaan rintaruokinnalla noin puolen vuoden ikään. Rintaruokinnan jatkaminen aina 8-9 kuukauden ikään on lapselle hyödyllistä, koska rintamaito sisältää kaiken, mitä vauva tarvitsee, ja on todettu, että se suojelee lasta muun muassa sairauksilta. Pieni vauva syö 2-3 tunnin välein. Rintaruokittaessa äidin syömis- ja elämäntavoilla on suuri merkitys.
Vastasyntynyt syö keskimäärin 5-6 rintamaitoateriaa päivän aikana. Parin ensimmäisen kuukauden aikana lapsi syö lisäksi kerran tai kahdesti yöllä. Kolmen kuukauden iässä lapsi on valmis maistamaan kiinteätä revintoa, tavallisimmin jotain marja- tai hedelmäsosetta. Noin neljän kuukauden iässä aloitetaan kiinteän ruoan antaminen. Kiinteän ruoan antamisen aloittamisen jälkeen yösyöminen jää vähitellen tavallisesti pois. Imetystä suositellaan kuitenkin jatkettavaksi 6-12 kuukauden ikään.
Janojuomaksi lapselle suositellaan vettä. Alle vuoden ikäiselle suositellaan kokomaitoa ja yli vuoden ikäiselle ruoan ohessa kevytmaitoa. Hapanmaitotuotteiden antaminen aloitetaan vähän ennen yhden vuoden ikää.
Puolen vuoden iässä lapsi pystyy jo istumaan tuettuna. Häntä voi tällöin edelleenkin syöttää sylissä tai babysitterissä, mutta häntä voi totuttaa myös omaan syöttötuoliin. Kiinteän ravinnon antamisen aloittamisen yhteydessä on hyvä antaa lapselle oma lusikka käteen.
Noin 9-10 kuukauden ikäinen lapsi hallitsee pinsettiotteen ja on taitava napostelemaan etusormi-peukalo-otteella suuhunsa. Tämän ikäinen osaa jo juoda myös kupista. Noin puolentoista vuoden ikäinen lapsi osaa syödä lusikalla jo itse varsin taitavasti, jos hän on saanut tilaisuuden harjoittaa taitoaan.
Kolmevuotiaana lapsi oppii syömään veitsellä ja haarukalla. 2-3 vuotias osaa voidella leipänsä ja ottaa itse ruokaansa. Kolmen vuoden iästä lähtien on aika opetella palauttamaan ruokailuvälineet ja roskat niille varatuille paikoille.
Viisivuotias harjoittelee entistä siistimpiä ruokailutapoja ja esimerkiksi perunoiden kuorimista.
Lapsi on tärkeää ottaa mukaan perheen yhteisiin ruokailuhetkiin aivan vauvaiästä lähtien. Kodeissa ja hoidossa on hyvä suunnitella lasten istumajärjestys niin, että jokaisella on ruokarauha.
Päivähoidossa lasten vanhemmat ovat kaikkien tyytyväisimpiä ruokailuun. Tieto ruoasta välittyy heille helposti esimerkiksi ilmoitustaulujen kautta. Maassamme päivähoidossa ruoka on monipuolista ja ruokahuolto suunnitelmallista.
Suomalaislapset eivät yleensä kärsi ruoan puutteesta vaan pikemminkin vääristä ruokailutottumuksista. Tervettä näläntunnetta häiritsevät makeiset, herkut ja välipalat sekä juomat. Väärät tottumukset voivat aiheuttaa myös lihavuutta.
Lähteet: Lapsen aika s. 219-223 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen
http://www.mll.fi/vanhempainnetti/tietokulma/lapsenruokailu/
Kommentit
Lähetä kommentti