Motorinen kehitys
Motorisella kehityksellä tarkoitetaan liikkeiden kehitystä. Motorinen kehitys määräytyy pitkälle keskushermostoon, luustoon ja lihaksiston kehityksestä. Lapsi on luonnostaan innostunut liikkumisesta. Hän harjoittaa motoriikkaansa oma-aloitteisesti jo hyvin pienestä pitäen, mutta on muistettava, että motoriikan kehitys vaatii aina liikkeisiin tarvittavien osa-alueiden kypsymistä. Lapsen on saatava kehittyä rauhassa ja saavuttaa vaadittava kypsyystaso uuden motorisen taidon oppimiseen. Kehitysaikataulut vaihtelevat suuresti eri lapsilla.
Vaihe 1: Sensomotoriikka ja refleksit
Refleksit ja kehitysheijasteet ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat aivorunko ja selkäydin. Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana. Vauva aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijaistein.
Moron heijaste on tärkein vastasyntyneen kehitysheijasteista. Se saadaan aikaan jokaisella terveellä vastasyntyneellä siten, että lasta kohotetaan alustalta vasemmalla kädellä oikean käden tukiessa päätä. Kun pään annetaan yhtäkkiä pudota vähän matkaa, lapsi ojentaa molemmat ylä- ja alaraajansa symmetrisesti. Heijaste häviää kolmen kuukauden ikään mennessä.
Myös etsimis- ja imemisheijaste ovat tärkeitä kehitysheijasteita. Nämä heijasteet saadaan esiin kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta. Heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.
Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle. Tällöin saman puolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun. Tämä heijaste säilyy terveellä vastasyntyneellä parin kuukauden ikään
.
Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta asettamalla etusormi kämmeneen tai jalkapohjaan. Lapsi tarttuu sormeen sormillaan tai varpaillaan. Heijaste ilmenee kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.
Kävelyheijaste ilmenee vastasyntyneellä vain parin ensimmäisen viikon ajan. Tämä on refleksinomaista toimintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemistä.
Suojeluheijasteet ovat kehittyneempiä refleksejä, eikä lapsella ole niitä vielä syntyessään. Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä. Suojeluheijaste sivulle kehittyy, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Suojeluheijaste taakse kehittyy viimeisenä lähempänä yhden vuoden ikää.
Vaihe 2: Opitut ja tahdonalaiset liikkeet
Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä. Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät. Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan. Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä. Kolmen kuukauden iässä lapsi yrittää tarttua esineeseen huitaisemalla sitä kädellään. Kuukautta myöhemmin käden ja silmän yhteistyö toimii siten, että hän kykenee tarttumaan esineeseen kaksin käsin ja vie yleensä kaiken käteensä saamansa suuhun tutkittavaksi. Neljän kuukauden iässä lapsi osaa kääntyä vatsalta selälleen, ja puolivuotias lapsi pysyy jo lyhyitä aikoja istuma-asennossa. Vasta 7-8 kuukauden iässä lapsi kykenee istumaan ilman tukea.
Kahden kuukauden ikäinen lapsi kurkottelee esineitä säätelemällä ruumiinliikkeitään ja siirtämällä painopistettään puolelta toiselle. Painopisteen siirto mahdollistaa ryömimisen ja myöhemmin myös konttaamisen. Yhdeksän kuukauden iässä lapsi kykenee seisomaan tukea vasten ja yrittää myös itse nousta seisoma-asentoon. Hänelle on myös kehittynyt tuolloin pinsettiote, ja hän kykenee poimimaan pieniä esineitä myös peukalon ja etusormen väliin aiemmin opitun kämmenotteen ohella. Ensimmäisen ikävuotensa loppuun mennessä lapsi alkaa seistä ilman tukea, kävellä tuettuna ja vähitellen myös ottaa ensiaskeleensa ilman tukea. Lisäksi lapsi osaa tuolloin laskeutua seisoma- asennosta istuma- asentoon. Samaan aikaan, kun lapsi harjoittelee kävelemistä, hän opettelee myös syömään itse ja riisumaan vaatteitaan. Hän opettelee hallitsemaan niitä lihaksia, joita tarvitaan kuivaksi ja siistiksi oppimiseen.
Lapsi on innostunut liikkumaan ja oppimaan uutta. Kehitys on kuitenkin yksilöllistä, ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä. Kun lapsi leikkii, hänen motoriset taitonsa harjaantuvat itsestään. Lapsi myös toistaa ja harjoittelee tarkoituksellisesti uusia motorisia taitoja ilman, että se olisi leikkiä.
Kaksivuotiaana lapsi kävelee portaissa tasa- askelin, potkaisee palloa ja osaa pukea päälleen osan vaatteista. Viisivuotiaalla kaikki motorisen kehityksen perusvalmiudet ovat jo olemassa.
Vaihe 3: Perusliikkuminen
Liikkumisen perustaitojen harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki- iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Tänä aikana lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti erilaisiin arkipäivän askareisiin. Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää motoristen taitojen kehittymiseksi.
Vaihe 4: Motoriikan harjaantuminen
Kun lapsi tulee kouluikään, hän harrastaa paljon. Urheilusta tulee monelle tytölle ja pojalle tärkeä osa elämää. Lapsi voi kuitenkin olla yhtä lailla kiinnostunut myös sellaisesta harrastuksesta, johon liittyy hienomotoristen taitojen harjoittamista. Tässä vaiheessa saavutetut onnistumisen kokemukset luovat pohjaa lapsen myöhemmälle käsitykselle aktiivisena tomijana. Lapsi harjoittaa taitojaan, joita hän nuoruusiässä alkaa arvioida myös ammatinvalinnan näkökulmasta. Motoriset kyvyt ja liikuntataidot antavat myös itsevarmuutta fyysisten muutosten kanssa kamppailevalle murrosikäiselle.
Lähde: Lapsen aika s. 123-131 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen.
Vaihe 1: Sensomotoriikka ja refleksit
Refleksit ja kehitysheijasteet ovat synnynnäisiä, automatisoituneita liikkeitä, joiden toiminnasta vastaavat aivorunko ja selkäydin. Lähes kaikki kehitysheijasteet katoavat ensimmäisen ikävuoden aikana. Vauva aistii ympäristöään monella eri tavalla ja reagoi siihen aktiivisesti eikä vain passiivisin refleksein ja heijaistein.
Moron heijaste on tärkein vastasyntyneen kehitysheijasteista. Se saadaan aikaan jokaisella terveellä vastasyntyneellä siten, että lasta kohotetaan alustalta vasemmalla kädellä oikean käden tukiessa päätä. Kun pään annetaan yhtäkkiä pudota vähän matkaa, lapsi ojentaa molemmat ylä- ja alaraajansa symmetrisesti. Heijaste häviää kolmen kuukauden ikään mennessä.
Myös etsimis- ja imemisheijaste ovat tärkeitä kehitysheijasteita. Nämä heijasteet saadaan esiin kutittamalla lapsen poskea ja antamalla lapsen suuhun äidin rinta. Heijaste säilyy ensimmäisten elinkuukausien ajan.
Asymmetrinen tooninen niskaheijaste saadaan aikaan kääntämällä lapsen päätä sivulle. Tällöin saman puolen raajat ojentuvat ja vastakkaisen puolen raajat vetäytyvät koukkuun. Tämä heijaste säilyy terveellä vastasyntyneellä parin kuukauden ikään
.
Käsien ja jalkojen tarttumisheijasteet voidaan todeta asettamalla etusormi kämmeneen tai jalkapohjaan. Lapsi tarttuu sormeen sormillaan tai varpaillaan. Heijaste ilmenee kolmen ensimmäisen elinkuukauden aikana.
Kävelyheijaste ilmenee vastasyntyneellä vain parin ensimmäisen viikon ajan. Tämä on refleksinomaista toimintaa eikä suinkaan merkki valmiuksista opetella kävelemistä.
Suojeluheijasteet ovat kehittyneempiä refleksejä, eikä lapsella ole niitä vielä syntyessään. Ensiksi kehittyvät suojeluheijasteet eteen noin puolen vuoden iässä. Suojeluheijaste sivulle kehittyy, kun lapsi oppii istumaan ilman tukea noin yhdeksän kuukauden ikäisenä. Suojeluheijaste taakse kehittyy viimeisenä lähempänä yhden vuoden ikää.
Vaihe 2: Opitut ja tahdonalaiset liikkeet
Kehitysheijasteet alkavat syrjäytyä lapsen ensimmäisen elinvuoden aikana, kun lapsi kehittää isojen aivojen alaisia mutkikkaampia opittuja ja tahdonalaisia liikkeitä. Motoristen taitojen oppimisen edellytyksenä onkin, että kehitysheijasteet väistyvät. Karkeamotorinen kehitys liittyy liikkumiseen tarvittavien lihasten toimintaan. Hienomotoriikka puolestaan tarkoittaa pienten lihasten toimintojen kehittymistä. Kolmen kuukauden iässä lapsi yrittää tarttua esineeseen huitaisemalla sitä kädellään. Kuukautta myöhemmin käden ja silmän yhteistyö toimii siten, että hän kykenee tarttumaan esineeseen kaksin käsin ja vie yleensä kaiken käteensä saamansa suuhun tutkittavaksi. Neljän kuukauden iässä lapsi osaa kääntyä vatsalta selälleen, ja puolivuotias lapsi pysyy jo lyhyitä aikoja istuma-asennossa. Vasta 7-8 kuukauden iässä lapsi kykenee istumaan ilman tukea.
Kahden kuukauden ikäinen lapsi kurkottelee esineitä säätelemällä ruumiinliikkeitään ja siirtämällä painopistettään puolelta toiselle. Painopisteen siirto mahdollistaa ryömimisen ja myöhemmin myös konttaamisen. Yhdeksän kuukauden iässä lapsi kykenee seisomaan tukea vasten ja yrittää myös itse nousta seisoma-asentoon. Hänelle on myös kehittynyt tuolloin pinsettiote, ja hän kykenee poimimaan pieniä esineitä myös peukalon ja etusormen väliin aiemmin opitun kämmenotteen ohella. Ensimmäisen ikävuotensa loppuun mennessä lapsi alkaa seistä ilman tukea, kävellä tuettuna ja vähitellen myös ottaa ensiaskeleensa ilman tukea. Lisäksi lapsi osaa tuolloin laskeutua seisoma- asennosta istuma- asentoon. Samaan aikaan, kun lapsi harjoittelee kävelemistä, hän opettelee myös syömään itse ja riisumaan vaatteitaan. Hän opettelee hallitsemaan niitä lihaksia, joita tarvitaan kuivaksi ja siistiksi oppimiseen.
Lapsi on innostunut liikkumaan ja oppimaan uutta. Kehitys on kuitenkin yksilöllistä, ja lasten välillä saattaa olla suuriakin eroja motoristen taitojen kehittymisessä. Kun lapsi leikkii, hänen motoriset taitonsa harjaantuvat itsestään. Lapsi myös toistaa ja harjoittelee tarkoituksellisesti uusia motorisia taitoja ilman, että se olisi leikkiä.
Kaksivuotiaana lapsi kävelee portaissa tasa- askelin, potkaisee palloa ja osaa pukea päälleen osan vaatteista. Viisivuotiaalla kaikki motorisen kehityksen perusvalmiudet ovat jo olemassa.
Vaihe 3: Perusliikkuminen
Liikkumisen perustaitojen harjoitteluvaihe on vahvimmillaan varsinaisessa leikki- iässä eli kaksivuotiaasta seitsemänvuotiaaksi. Tänä aikana lapsi oppii käyttämään lihaksiaan monipuolisesti erilaisiin arkipäivän askareisiin. Läheisten ihmisten kannustus on tässä vaiheessa erityisen tärkeää motoristen taitojen kehittymiseksi.
Vaihe 4: Motoriikan harjaantuminen
Kun lapsi tulee kouluikään, hän harrastaa paljon. Urheilusta tulee monelle tytölle ja pojalle tärkeä osa elämää. Lapsi voi kuitenkin olla yhtä lailla kiinnostunut myös sellaisesta harrastuksesta, johon liittyy hienomotoristen taitojen harjoittamista. Tässä vaiheessa saavutetut onnistumisen kokemukset luovat pohjaa lapsen myöhemmälle käsitykselle aktiivisena tomijana. Lapsi harjoittaa taitojaan, joita hän nuoruusiässä alkaa arvioida myös ammatinvalinnan näkökulmasta. Motoriset kyvyt ja liikuntataidot antavat myös itsevarmuutta fyysisten muutosten kanssa kamppailevalle murrosikäiselle.
Lähde: Lapsen aika s. 123-131 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen.
Kommentit
Lähetä kommentti