Lapsikeskeinen kasvatus
Kasvatus
Vanhemmilla on juridisesti kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvatuksella voidaan tarkoittaa kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.
Kasvatus on aina vuorovaikutuksellista toimintaa, jossa nykynäkemyksen mukaan niin kasvattaja kuin kasvatettavakin vaikuttavat toisiinsa. Kasvatus on elävässä elämässä tapahtuva paljolti aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutusprosessi.
Päivähoitokasvatukseen kuuluu lapsen tietoinen opettaminen ja ohjaaminen. Laajasti ottaen tämäkin kasvatus on yhdessäelämistä ja kokemista. Siihen sisältyy siten lasten keskinäinen sekä aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus. Aikuisen tulee tiedostaa kasvatuksen päämäärät ja tukea tavoitteiden suuntaisesti lapsen kasvua itsenäisenä ihmisenä.
Kasvattaja
Kasvattajaksi on perinteisesti määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvattaja on mielletty myös kasvatettavaa vanhemmaksi.
Konkreettisen henkilön lisäksi kasvattajaksi voidaan mieltää myös jokin taho (luonto, harrastus, toverisuhteet yms.), jolloin ei ajatella niinkään yksittäistä henkilöä.
Kasvatuksen toteuttaja voi siten olla joko formaalinen tai informaalinen. Formaalisella tarkoitetaan tavallisimmin sitä yhteiskunnan järjestelmää, joka toteuttaa kasvatus- ja opetustehtävää. Tämä virallinen kasvatus ulottuu päivähoidosta aina yliopistoon saakka.
Informaalisella kasvatuksella tarkoitetaan lähinnä koulujärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa kasvatusta. Tähän ei useinkaan liity virallisesti määriteltyjä kirjattuja opetussuunnitelmia tai -tavoitteita. Toteuttajina ovat tavallisimmin erilaiset sosiaaliset järjestelmät ja ryhmät.
Voidaan puhua myös julkisesta kasvatuksesta ja yksityisestä kasvatuksesta eli perheiden antamasta kasvatuksesta.
Kasvatukseen kuuluu myös kasvatussuhde. Tämä syntyy vähitellen ja vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Hyvään kasvatussuhteeseen kuuluvat molemminpuolinen luottamus ja toisen kunnioittaminen. Monesti vanhemmat tai ammattikasvattajat peräävät hyvän kasvattajan ominaisuuksia.
Kasvatustietoisuus
Kasvatustietoisuutta on totuttu pitämään ammattikasvattajan tunnusmerkkinä. Kasvattajana toimiminen perustuu tällöin tietoisiin kasvatustekoihin. Tiedostamaton kasvatusteko taas perustuu kasvattajan omaan arkitietoon. Jokaisella kasvattajalla on sisäistettynä omasta lapsuudestaan omien vanhempiensa ja muiden kasvattajien antama malli kasvattajana olosta. Ilman tietoista kasvatuksellisten arvojen ja mallien tarkastelua jokainen kasvattaja toistaa omassa kasvatustoiminassaan näitä lapsuudesta sisäistettyjä kasvatustekoja.
Lapsikeskeisyys
Lapsikeskeinen kasvatusajattelu pohjaa lapsen yksilöllisyyden kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon ihanteeseen. Lapsikeskeisellä eli lapsesta käsin lähtevällä pedagogiikalla on vuosisataiset perinteet.
Vanhemmilla on juridisesti kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvatuksella voidaan tarkoittaa kaikkia niitä välillisiä ja välittömiä toimia ja tekijöitä, joilla pyritään vaikuttamaan ja jotka vaikuttavat kasvatettavaan. Kasvatuksella pyritään tukemaan yksilön valmiuksia selviytyä itsenäisesti elämässä eli hallita todellisuutta. Siihen liittyy tavoitteellista ja päämäärätietoista toimintaa.
Kasvatus on aina vuorovaikutuksellista toimintaa, jossa nykynäkemyksen mukaan niin kasvattaja kuin kasvatettavakin vaikuttavat toisiinsa. Kasvatus on elävässä elämässä tapahtuva paljolti aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutusprosessi.
Päivähoitokasvatukseen kuuluu lapsen tietoinen opettaminen ja ohjaaminen. Laajasti ottaen tämäkin kasvatus on yhdessäelämistä ja kokemista. Siihen sisältyy siten lasten keskinäinen sekä aikuisen ja lapsen välinen vuorovaikutus. Aikuisen tulee tiedostaa kasvatuksen päämäärät ja tukea tavoitteiden suuntaisesti lapsen kasvua itsenäisenä ihmisenä.
Kasvattaja
Kasvattajaksi on perinteisesti määritelty pienen lapsen hyvinvoinnista huolehtiva henkilö. Lapsen vanhemmilla onkin ensisijainen kasvatusvastuu lapsistaan. Kasvattaja on mielletty myös kasvatettavaa vanhemmaksi.
Konkreettisen henkilön lisäksi kasvattajaksi voidaan mieltää myös jokin taho (luonto, harrastus, toverisuhteet yms.), jolloin ei ajatella niinkään yksittäistä henkilöä.
Kasvatuksen toteuttaja voi siten olla joko formaalinen tai informaalinen. Formaalisella tarkoitetaan tavallisimmin sitä yhteiskunnan järjestelmää, joka toteuttaa kasvatus- ja opetustehtävää. Tämä virallinen kasvatus ulottuu päivähoidosta aina yliopistoon saakka.
Informaalisella kasvatuksella tarkoitetaan lähinnä koulujärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa kasvatusta. Tähän ei useinkaan liity virallisesti määriteltyjä kirjattuja opetussuunnitelmia tai -tavoitteita. Toteuttajina ovat tavallisimmin erilaiset sosiaaliset järjestelmät ja ryhmät.
Voidaan puhua myös julkisesta kasvatuksesta ja yksityisestä kasvatuksesta eli perheiden antamasta kasvatuksesta.
Kasvatukseen kuuluu myös kasvatussuhde. Tämä syntyy vähitellen ja vaati aikaa ja kärsivällisyyttä. Hyvään kasvatussuhteeseen kuuluvat molemminpuolinen luottamus ja toisen kunnioittaminen. Monesti vanhemmat tai ammattikasvattajat peräävät hyvän kasvattajan ominaisuuksia.
Kasvatustietoisuus
Kasvatustietoisuutta on totuttu pitämään ammattikasvattajan tunnusmerkkinä. Kasvattajana toimiminen perustuu tällöin tietoisiin kasvatustekoihin. Tiedostamaton kasvatusteko taas perustuu kasvattajan omaan arkitietoon. Jokaisella kasvattajalla on sisäistettynä omasta lapsuudestaan omien vanhempiensa ja muiden kasvattajien antama malli kasvattajana olosta. Ilman tietoista kasvatuksellisten arvojen ja mallien tarkastelua jokainen kasvattaja toistaa omassa kasvatustoiminassaan näitä lapsuudesta sisäistettyjä kasvatustekoja.
Lapsikeskeisyys
Lapsikeskeinen kasvatusajattelu pohjaa lapsen yksilöllisyyden kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon kunnioittamiseen ja yksilöiden välisen tasa-arvon ihanteeseen. Lapsikeskeisellä eli lapsesta käsin lähtevällä pedagogiikalla on vuosisataiset perinteet.
Kommentit
Lähetä kommentti