Fyysinen kasvu
Fyysistä kasvua säätelevät tekijät
Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kasvun aikana suuri osa kudoksista, esimerkiksi luusto ja lihaksisto, lisääntyvät määrällisesti. Elimillä on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Vartalon suhteet muuttuvat ikäkaudesta toiseen ja joidenkin elinten sijainti muuttuu. Fyysinen kasvu ja kehitys ovat jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöitymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.
Fyysisestä kasvusta ja kehityksestä puhuttaessa ikäkaudet jaetaan yleensä seuraavasti:
Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät. Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnon puutteesta, hänen kasvunsa hidastuu. Myöhemminkin heikkolaatuinen ravinto hidastaa lapsen kasvua, ja myös sairauksilla voi olla samanlainen vaikutus. Pysyvää kasvun hidastumista aiheuttavat ainoastaan pitkäaikaiset vakavat ravitsemunhäiriöt ja sairaudet.
Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Aurinringon valo ilmeisesti kiihdyttää kasvua kesällä, sillä se vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin.
Eri kudosten kasvu
Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin. Lapsen kasvun arviomiseen tarvitaan tietoja eri ikäkausien normaalin kasvun rajoista. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino.
Aivot ja kallo kasvavat muita elimiä nopeammin. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta mutta viisivuotiaan jo 90 prosenttia. Ihonalaista rasvakudosta on tytöillä syntymähetkellä enemmän kuin pojilla, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.
Ruumiinosien kekinäisten suhteiden muuttuminen
Lasten ruuminosien keskinäiset suhteet muutuvat kasvun aikana. Mittasuhteiden muuttumista seurataan lapsen istumapituuden avulla. Vastasyntyneellä jalkojen osuus on komasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet. Pään osuus taas on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.
Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten. Lapsuudenaikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Vastasyntynyt lapsi on noin 50 cm pitkä. Ensimmäisenä elinvuotena kasvu on erittäin nopeaa: pituus lisääntyy keskimäärin 24 cm. Sen jälkeen pituutta kertyy noin 6 cm:n vuosivauhtia. Murrosiässä sukupuolihormonit aiheuttavat nopean kasvupyrähdyksen. Samat hormonit aiheuttavat lopulta luiden kasvuviivojen luutumisen ja kasvun pysähtymisen. Kasvupyrähdyksen jälkeen kasvu hidastuu nopeasti, ja nuori saavuttaa lopullisen pituutensa noin 18 vuoden ikään mennessä.
Vastasyntyneen lapsen pään ympärysmitta on noin 35 cm, puolivuotiaan 44 cm ja yksivuotiaan 47 cm. Toisen ikävuoden aikana päänympärys kasvaa 3 cm ja tämän jälkeen 1 cm vuosittain koko kasvukauden ajan. Vastasyntyneen lapsen kallon saumat ovat avoimet, ja hänen kallossaan on kaksi aukiletta: vinoneliön muotoinen etuaukile ja kolmiomainen taka-aukile.
Luustoikä ilmottaa, miten pitkälle jonkin ruuminosan luut ovat kehittyneet muodoltaan ja suhteessa muihin luihin. Luusto kypsyy jokaisella yksilöllä samalla tavoin. Tyttöjen luusto kypsyy aiemmin kuin poikien.
Vastasyntyneen selkäranka on lapsen asennon mukaan suora tai kumara. Selkärangan normaalit mutkat kehittyvät vähitellen sitä mukaa kuin lapsi alkaa hallita niska-, hartia-ja selkälihaksiaan. Länkisäärisyys ja pihtipolvisuus ovat normaaleja lapsen lapsen ikävaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Parivuotiaaksi asti lapsella on myös lattajalat, ja vasta leikki-iässä jalan holvikaaret ovat kehittyneet.
Lähde: Lapsen aika s. 120-122 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen.
Fyysinen kasvu on suurimmaksi osaksi solujen lukumäärän ja koon lisääntymistä. Kasvun aikana suuri osa kudoksista, esimerkiksi luusto ja lihaksisto, lisääntyvät määrällisesti. Elimillä on erilainen kasvunopeus lapsuuden eri ikäkausina. Vartalon suhteet muuttuvat ikäkaudesta toiseen ja joidenkin elinten sijainti muuttuu. Fyysinen kasvu ja kehitys ovat jatkuvia tapahtumia, jotka alkavat hedelmöitymisestä ja päättyvät ihmisen kuolemaan.
Fyysisestä kasvusta ja kehityksestä puhuttaessa ikäkaudet jaetaan yleensä seuraavasti:
- Sikiökausi kestää munasolun hedelmöitymisestä lapsen syntymään.
- Neonataalikausi tarkoittaa ensimmäistä elinkuukautta.
- Imeväisikä on ensimmäinen elinvuosi.
- Leikki-ikä ajoittuu toisen ja kuudennen ikävuoden välille. Varhainen leikki-ikä käsittää toisen ja kolmannen ikävuoden ja myöhempi neljännen, viidennen ja kuudennen ikävuoden.
- Kouluikä alkaa seitsemännestä ikävuodesta ja päättyy murrosikään.
- Murrosikä kestää kasvukauden loppuun (noin ikävuodet 12-18).
Raskauden aikana kohdun olot vaikuttavat sikiön kasvuun enemmän kuin perintötekijät. Jos lapsi kärsii sikiökaudella ravinnon puutteesta, hänen kasvunsa hidastuu. Myöhemminkin heikkolaatuinen ravinto hidastaa lapsen kasvua, ja myös sairauksilla voi olla samanlainen vaikutus. Pysyvää kasvun hidastumista aiheuttavat ainoastaan pitkäaikaiset vakavat ravitsemunhäiriöt ja sairaudet.
Lapsen kasvun eteneminen vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Aurinringon valo ilmeisesti kiihdyttää kasvua kesällä, sillä se vaikuttaa kasvua sääteleviin hormoneihin.
Eri kudosten kasvu
Lapsen kasvun seuranta perustuu mittauksiin. Lapsen kasvun arviomiseen tarvitaan tietoja eri ikäkausien normaalin kasvun rajoista. Tavallisimmin käytetyt fyysisen kasvun mitat ovat pituus ja paino.
Aivot ja kallo kasvavat muita elimiä nopeammin. Vastasyntyneen aivot painavat neljäsosan aikuisen aivojen painosta mutta viisivuotiaan jo 90 prosenttia. Ihonalaista rasvakudosta on tytöillä syntymähetkellä enemmän kuin pojilla, ja se lisääntyy sekä pojilla että tytöillä keskimäärin 9 kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen sen määrä alkaa jälleen vähentyä.
Ruumiinosien kekinäisten suhteiden muuttuminen
Lasten ruuminosien keskinäiset suhteet muutuvat kasvun aikana. Mittasuhteiden muuttumista seurataan lapsen istumapituuden avulla. Vastasyntyneellä jalkojen osuus on komasosa koko pituudesta, mutta aikuisella niiden osuus on noin puolet. Pään osuus taas on vastasyntyneellä neljäsosa ruumiin pituudesta ja aikuisella vain kahdeksasosa.
Sikiön kasvu on aluksi nopeaa solujen jakautumista ja erikoistumista elimistön eri tehtäviä varten. Lapsuudenaikaista kasvua säätelevät kilpirauhasen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä tyroksiini ja aivolisäkkeen erittämä kasvuhormoni. Vastasyntynyt lapsi on noin 50 cm pitkä. Ensimmäisenä elinvuotena kasvu on erittäin nopeaa: pituus lisääntyy keskimäärin 24 cm. Sen jälkeen pituutta kertyy noin 6 cm:n vuosivauhtia. Murrosiässä sukupuolihormonit aiheuttavat nopean kasvupyrähdyksen. Samat hormonit aiheuttavat lopulta luiden kasvuviivojen luutumisen ja kasvun pysähtymisen. Kasvupyrähdyksen jälkeen kasvu hidastuu nopeasti, ja nuori saavuttaa lopullisen pituutensa noin 18 vuoden ikään mennessä.
Vastasyntyneen lapsen pään ympärysmitta on noin 35 cm, puolivuotiaan 44 cm ja yksivuotiaan 47 cm. Toisen ikävuoden aikana päänympärys kasvaa 3 cm ja tämän jälkeen 1 cm vuosittain koko kasvukauden ajan. Vastasyntyneen lapsen kallon saumat ovat avoimet, ja hänen kallossaan on kaksi aukiletta: vinoneliön muotoinen etuaukile ja kolmiomainen taka-aukile.
Luustoikä ilmottaa, miten pitkälle jonkin ruuminosan luut ovat kehittyneet muodoltaan ja suhteessa muihin luihin. Luusto kypsyy jokaisella yksilöllä samalla tavoin. Tyttöjen luusto kypsyy aiemmin kuin poikien.
Vastasyntyneen selkäranka on lapsen asennon mukaan suora tai kumara. Selkärangan normaalit mutkat kehittyvät vähitellen sitä mukaa kuin lapsi alkaa hallita niska-, hartia-ja selkälihaksiaan. Länkisäärisyys ja pihtipolvisuus ovat normaaleja lapsen lapsen ikävaiheeseen liittyviä ilmiöitä. Parivuotiaaksi asti lapsella on myös lattajalat, ja vasta leikki-iässä jalan holvikaaret ovat kehittyneet.
Lähde: Lapsen aika s. 120-122 Marjo Karling, Tuija Ojanen, Tuula Siven, Riitta Vihunen ja Marika Vilen.
Kommentit
Lähetä kommentti